Malli on Védis Jónsdóttirin kirjasta Islantilaisia neuleita. Vaihdoin langan Novitan Isoveljeen, ja hieman pidensin neuletta, jotta se olisi huolettomampi pitää. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta hyvin tarkasti.
Tein neuleen nro 6 pyöröpuikolla (pituus 60 cm), ja hihat saman kokoisilla sukkapuikoilla. Näin ollen ainoat saumat neuleessa ovat kainaloiden alla. Yleensäkin tuntuu olevan niin, että islantilaisneuleet tehdään lähestulkoon aina pyöröneuleena -- jopa villatakit! Ainakin kyseisessä kirjassa olevat villatakkimallit on kaikki neulottu pyöröpuikoilla, ja lopuksi leikattu auki vetoketjun kiinnittämistä varten. Tuntuu niin hullulta, että on ehkä pakko joskus kokeilla! :)
Islantilaisneuleiden tekeminen etenee yleensä niin, että lähdetään liikkeelle paidan helmasta, ja tehdään suora putki kainaloihin asti. Tämän jälkeen neule jätetään odottamaan, ja tehdään hihat kainaloihin asti valmiiksi. Sen jälkeen otetaan sekä hihojen että miehustan silmukat samalle pyöröpuikolle, ja neulotaan kaarroke yhtenä kappaleena kaulukseen asti. Voiko villapaidan neulominen enää helpompaa ollakaan?
Vaikka tämä oli työläs neule tehdä, oli se silti yksivärisiä suoria osuuksia lukuunottamatta melko mielekäs tehdä. Kuviot ovat hyvin matemaattisia, joten ruutupiirrosta ei tarvitse koko ajan olla seuraamassa. Kuitenkin kuvioiden vaihtuvuus pitää mielenkiinnon yllä niin, että isotkin pinnat jaksaa tehdä valmiiksi.
Tämä oli toinen islantilaisneule, jonka olen koskaan tehnyt. Yläasteaikoinani tein valinnaisen käsityön tunnilla itselleni samasta langasta villapaidan, pohjaväri oli luonnonvalkoinen ja revontulikuvio kaarrokkeessa puna-violetti. Valitettavasti kaarrokkeesta tuli nurjan puolen lankajuoksujen vuoksi niin tiukka, että en juurikaan pystynyt neuletta pitämään.. Siskoni taisi käyttää sitä kerran tai pari, mutta kyllä se jäi vaatehuoneen hyllyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti